Ilona

lauantai 31. tammikuuta 2015

Nyt tiedän miltä tuntuu mennä paniikkiin..

Hyi olkoon mikä tunne! Frini säikäytti oikein kunnolla!

Annoin koirille tosiaan ruoan tuossa vartin yli yksi (yöllä, kyllä.. Hupsis, meni vähän myöhään..) - raksuja sekä vasikanlihapaloja pääasiassa. Yhtäkkiä Frini tulee mun viereen kakomaan eikä saa millään oksennettua ja tätä jatkuu kauemman kuin "normaalisti". Normaalilla tarkoitan, että jos Frini kakoo ruokailun yhteydessä, se on pari kertaa ja "tilanne" on ohi, mutta nyt tosiaan vain jatkui ja jatkui, ja koira itsekin alkoi olla paniikissa ja sen silmät seisoi päässä.. Unohdin ihan kaiken mitä tukehtumaisillaan olevalle koiralla pitäisi tehdä.. :/
Menin itse paniikkiin enkä tosiaan tiennyt mitä tehdä ja mihin tai kenelle soittaa ja kysyä apuja (ajattelin, että eläinlääkärin numerosta ei enää tähän aikaan kuitenkaan vastata eikä tullut edes mieleen siinä rytäkässä katsoa onko puhelimessa tallennettuna edes päivystävän eläinlääkärin numeroa - on se, kun jälkeenpäin katsoin). Sain vähän (huom. vähän) rauhoituttua ja soitin Kirsille, Frinin kasvattajalle. Siinä sitten paniikissa yritin sopertaa, että miksi ihmeessä soitan ja vielä tähän aikaan ^^'

Onneksi Kirsi osaa pysyä rauhallisena vaikka puhelimen toinen pää itku kurkussa panikoi. Puhelun aikana Frini sitten onneksi sai oksennettua, vaikka näyttikin jo tosi pahalta. Ja ison palan oksensikin - en tajunnut, että lihojen joukossa vielä noinkin iso pala oli enkä edes kuppiin laittaessa sitä hoksannut..! :(
Luojan kiitos, selvittiin säikähdyksellä! Frini ahne pikku possu - toivottavasti oppi jotain..

Kirsille iso kiitos rauhoittavista sanoista ja neuvoista ♥


7 kommenttia:

  1. Hyi kamala mikä tilanne! Ois voinu käydä pahasti... onneks Frini sai oksennettua palan pois :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... :/ Se pala oli ainakin nyrkin kokoinen, kauheeta ku en edes lihaa kuppiin laittaes hoksannu, että niinki iso pala siellä joukossa oli... Onneks tosiaa selvittii säikähdyksellä, tästä eteenpäin katon kyllä tommoset palalihat tarkasti. Toivottavasti koira iteki oppi jotain...

      Poista
  2. Hui.. O.o Onneksi kävi loppuviimein hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä säikähdin lujaa! Kaikista kauheinta oli kun en tienny mitä tehdä..! Mut onneks tosiaan sai oksennettua ite sen palan pois..

      Poista
  3. Hui mikä tilanne! Tiedän niin tuon tunteen, kun ei tiedä mitä tehdä tai kelle pitäisi soittaa, sillä toissakesänä oltiin viileillä ilmoilla lenkillä keskellä metsää (käveltiin leveää metsätietä), kun yhtäkkiä jään ihmettelemään mihin Kerttu jäi. Katsahdan taakse - Kerttu huojuu ja rojahtaa kyljelleen maate. Selvästi sai jonkinlaisen kohtauksen - neiti veti veteläksi ja hengitys muuttui oudoksi. Samantien koira syliin, autolle ja eläinlääkärille. Selvisi, että oli DAP-feromonisuihkeen aiheuttama alkoholimyrkytys. Autoon kun oli ennen lähtöä suihkutettu ainetta, mutta annettu odottaa autossa ohjeen mukaisesti ennen koirien sinne pääsyä ja oireet tulivat vasta jälkikäteen lenkillä. Kyllä siinä pomppas sydän pari ylimääräistä kertaa, kun yritti miettiä, että mitä neidille on oikein käynyt, eikä mielessä käynyt kyllä todellakaan mikään suihke. Pikemminkin ehkä käärme tmv. pistos olisi voinut olla todellisempi.. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kammottavia kyllä tämmöset.. Pää löi ihan tyhjää, kun toisella henki kulkee niukin naukin.. Nostin mä koiraa takajaloista ilmaan ja ravistelin, mut ei auttanut. Sormetki tungin sen kurkkuun, jos ois saanu oksennusrefleksin aikaan, mutta ei.. kyllä se kakoi mut mitään ei tullut pihalle.. Toki kävihä tossa mielessä ku sormet sen suuhun tungin et nyt voi jäädä omat näpit hampaiden väliin, mutta ihan sama, kunhan nyt et koira tukehdu...! Luojan kiitos sai oksennettua viimein.. Se pala oli reilun nyrkin kokoinen enkä tajua miten niin iso pala jäi huomaamatta :/ Mutta kuten jo sanottu, onneks selvittii säikähdyksellä.. Tästä eteenpäin kyl ite katon entistä tarkemmin lihapalojen koon..

      Poista
    2. Niin on..menee itse vain jotenkin lukkoon, kun ajattelee sitä pahinta ja näkee omien silmien alla sen koiran tuskan. Oho, olipas suuri pala - ihmekös tuo, että jäi kiinni. Meillä Kerttu on sellainen, että kittaa ahneuttaan menemään isotkin palat, vaikka olisi kuinka yksin, eli ei voi johtua "kilpailemisestakaan".

      Valitettavaa on, että välillä joutuu kantapään kautta oppimaan..:/ Onneksi tälläkertaa selvittiin säikähdyksellä :-)

      Poista